RUNO JA TAIDE

 1.

Joululimppua nyt ja ennen

Tällä vuosikymmenellä...

Nelivetotraktori, paripyörät, suorakylvökone.

     Polttoaineen katku, viihdykkeeksi räppiä ja rokkia kuulosuojaimista.

Satoja metrejä kivetöntä sarkaa, hehtaareita kymmenittäin.

     Työ joutuu, kun koneita on; kylvöt, myrkytykset, sadonkorjuu.

Rekka vie kuivatun viljan. Isäntä saa tilin.

Emännän tili tulee tilan ulkopuolelta.

Joululimppu ostetaan marketista. Leipävilja tuotettu EU:ssa

60 vuotta sitten...

Isä äesti pienet kotipellot

     kävellen hevosen ja kapean äkeen perässä

               kymmeniä kilometrejä joka kevät.

Käveli sitten samat sarat uudestaan

                kylvövakkaa kantaen.

Syksyllä kylvetty ruis nosti jo viereisellä saralla vihertäviä oraita.

Kylvömies näki västäräkkien vipellyksen, kuuli käen kukunnan,

      tunsi pihkalehtien tuoksun

        ja kevättuulien lämpöiset leuhahdukset.

Lapset lakaisivat kivien päälle jääneet siemenjyvät

                                                  alas peltoon.

Kylvös kasvoi ja tuotti vaatimattoman, mutta riittävän leivän perheelle.

Äiti leipoi joululimput kotipellon viljasta.

    Teki taikinan ikivanhassa tiinussa, siunasi sen,

    paistoi pirtin isossa leivinuunissa.

Lapset juoksuttivat lämpimäisiä naapureihin,

    ”ei leipä lämpimäisiin lopu” -tiedettiin.

Joulupöydällä oli leipäkorissa joululimppu,

    pihapellon viljasta leivottu.

Oman aikakautensa peltomiehiä,

                                    kumpainenkin.

Siunattu olkoon aina sato,

      joka pelloissa kasvaa.

Tuokoon joululimppu yhä joulupöytään terveiset pelloilta

         ja peltomiehen aherruksesta

           joulusta...

           .. .jouluun.

L. H-S

15.5.2019

Kirjoitus on julkaistu aiemmin:

Ruoveden Joulu 2019

antologiassa: Luova kausi 2021

kirjassa: Silloin kun Pihlaja kukkii… 2012